Koiranelämää...

 Karvin X-treme

  Rotu: Kultainennoutaja

 Syntymäaika: 26.8.1998
 Lopetettu: 2.9.2010

 Isä: Pauclare Pot Of Gold

 Emä: Karvin Viva Finlandia

 Viralliset terveystutkimukset: 
 Lonkat D/D, kyynärät 0/0, silmät OK (8.2.2000)

 

 

Luonne


Ronja on iloinen touhuaja, ei kuitenkaan mielestäni ihan tyypilliseen kultsumaiseen tapaan. Jollain tavalla se on keskivertokultsua vakavampi ja keskittyvämpi. Ronja ei varsinaisesti ole arka, ja sen kanssa onkin helppoa liikkua missä vaan; on muun muassa monia kertoja matkustanut laivalla Ruotsiin, ja on laivassa meluista autokantta myöten kuin kotonaan. Ronja on kuitenkin melko pehmeä, ja säikähdyksen seurauksena se nuorempana sai voimakkaita mörkö-räksytyskohtauksia ihmisille. Nämä ovat onneksi hiipuneet iän myötä, mutta vieläkin yhtäkkisesti pusikosta ilmestyvä ihminen metsässä saattaa joutua haukutuksi. Muuten Ronja ei oikeastaan pelkääkään mitään. Sen kanssa voi mennä ampumaan raketteja uutena vuotena tai ihmisiä ja koiria viliseville messuille huoletta.

Ronja on aina ollut erittäin varma ja ketterä liikkuja. Se kulkee luonnossa lähes pystysuoria kalliseinämiä, tasapainoilee kapeilla lankuilla ja hyppii korkeita esteitä, ilman että olen koskaan nähnyt sen kompuroivan tai satuttavan itseään. Tämä loikin hyvän pohjan agilitylle, joka oli nuoruusvuosina Ronjan leipälaji. Ronja oli erittäin nopea agilitykoira, aina jaksettiin ihmetellä voiko se todella olla rotuisensa. Ikävä kyllä Ronjan harrastusura katkesi neljävuotiaana ensin emännän isoon elämäntilannemuutokseen ja pari vuotta myöhemmin selkäsairauteen. Agilityssä saatiin ensimmäisestä möllikisasta luokkavoitto ja hieno pokaali. Sen jälkeen ehdittiin startata neljässä virallisessa kilpailussa, jotka lähes kaikki ohjaaja mokasi omalla kokemattomuudellaan 

Terveys


Ronjalla on ollut erinäisiä iho-oireita kolme-neljä vuotiaasta alkaen. Tassunpohjat punoittivat ja ihoon ilmestyi ajoittain märkiviä länttejä. Näille diagnosoitiin nimeksi furunkuloosi ja siirryttiin allergiaruokavaliolle. Lisäksi Ronjan vatsa on aina ollut herkkä eikä kestä äkillisiä ruokavalionmuutoksia. Kaikki nämä ovat kuitenkin helpottaneet ja jopa loppuneet täysin iän myötä, ja n. 7-vuotta täytettyään Ronja on ollut näiltä osin terve ja pystynyt syömään mitä vaan ilman oireita.

Lonkkavika ei ole aiheuttanut näkyviä oireita, mutta seitsemänvuotiaana Ronjalla diagnosoitiin spondyloosi, ja sen seurauksena ilmenee jäykkyyttä ja ontumista. Silloittumien mukanaan tuoma epäpuhdas liikkuminen aiheuttaa lihasjumeja, ja Ronja käykin säännöllisesti hierojalla.
Nyt kahdentoista ikävuoden rajapyykin lähestyessä alkaa takapään tunto heikkenemään selvästi ja vaikeuttaa liukkailla lattioilla ja rappusissa kulkemista.

Vähän ennen yhdeksänvuotis-synttäreitä Ronja alkoi yhtäkkiä juoda ja virtsata voimakkaasti, lopulta niin että pidätyskyky rajoittui muutamaan tuntiin. Neste ei ilmeisesti imeytynyt ollenkaan, sillä samalla koira kuivui nopeasti. Sisäelintesteissä ei kuitenkaan näkynyt epänormaalia. Ronja vietti päivän eläinklinikalla testeissä ja nesteytyksessä, ja tämän päivän jälkeen oireet salaperäisesti katosivat. Erään verikokeen ottoa varten Ronjalle annettiin hormonipiikki, ja eläinlääkärin veikkaus oli että oireiden katoaminen johtui tästä. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole, ja nyt katsellaankin päivä kerrallaan eteenpäin. Toistaiseksi oireet eivät ole palanneet.

Ronja päästettiin rauhaan nivelsäryiltä 2.9.2010 kun lihakset alkoivat kadota ja liikkuminen olla hankalan näköistä.