Koiranelämää...

FI KVA, HK3, EK3, JK1, RH-FL B, PERA A, TK1, H
 

Konnamuorin Intro
 


 IPOR haku SM 2. 2009
 PK haku SM 3. 2010
 PK etsintäkoe SM 3. 2013
 Helsingin seudun kennelpiirin piirinmestari 2009 (haku)
 Helsingin seudun kennelpiirin piirinmestari 2013 (etsintäkoe)
 SPL kansallisten lajien SM1. (etsintäkoe) 2011
 SPL kansallisten lajien SM3. (etsintäkoe) 2012
 SPL tokomestari 2013



  Rotu: Saksanpaimenkoira
  Syntymäaika: 17.8.2005
 Kuollut: 26.5.2014 (syöpä)
  Isä: Black Chance Ferrar
  Emä: Woodvillager Arfamo

 Viralliset terveystutkimukset:
 Lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät OK (7.11.2011)


 (kuva: Elina A-I)

Luonne


Nitro on ollut monin tavoin unelmien täyttymys. Siinä on juuri sopivassa suhteessa herkkyyttä ja "munaa", ja tämä tekee Nitrosta mukavan ohjattavan lajissa kuin lajissa. Pikku pentuna Nitro vaikutti liian itsenäiseltä minun makuuni, mutta heti kun koulutusta aloiteltiin, tuo piirre muuttui. Kykenee nytkin hyvin työskentelemään itsenäisesti tarvittaessa, mutta koulutus aikaansai ahaa-elämyksen yhdessä tekemisen mukavuudesta. Tekemisen halu on valtava, ja ominta Nitroa onkin vieressä tuijottava katse; "Äiti mitä tehtäis?" yleensä yhdistettynä johonkin suussa olevaan leluun/roskaan/keppiin/koivunlehteen... Tätä tapahtuu sekä ulkona, että kotona.

Lenkeillä Nitrosta on muotoutunut mitä kuuliaisin seuralainen, kuiskaus tai askelrytmin muutos riittää usein saamaan koiran luo, josta toki edelleen lentää välillä keppi palkinnoksi. Jänisten näkölähdöt tuottavat vielä ajoittaisia katoamistemppuja, saalisvietti kun ei ole pienimmästä päästä, mutta näidenkin kanssa on edistytty, ja nykyään yhä useammin saan kutsuttua koiran kesken jahdin pois. Nitro on myös "esinefriikki". Keräilee ulkoa kaikki mitä löytää; hanskat, kengät, tupakka-askit, nenäliinat... Ja kantaa ne uskollisesti minulle näytille. Erikoisinpina löytöinä ehkä kaverilta metsään kadonnut kännykkä ja mustalta asfaltilta poimittu takista pudonnut pieni musta nappi.

Tykkään kovasti myös Nitron tavasta suhtautua muuhun maailmaan. Vaikka se onkin erittäin tarkkaavainen ja näkee ja kuulee kaiken ympärillä tapahtuvan, se harvemmin ylireagoi niihin. Pentuna näkynyt tutkitaan ennenkuin hutkitaan asenne näkyy hyvin arkielämässä. Epäilyttävät asiat saavat helposti karvat nousemaan, mutta heti kun tilanne osoittautuu vaarattomaksi karvat laskeutuvat salamannopeasti ja kaikki epäluuloisuus katoaa ja Nitro pystyy palautumaan välittömästi tilanteesta. Hermot tuntuvat olevan kunnossa. 

Kotona Nitro on joidenkin mielestä ehkä jopa rasittava tarjotessaan jatkuvasti tekemistä, mutta toisaalta menee käskystä kyllä pois. Kiihtyy nollasta sataan nopeasti aina tarvittaessa, mutta ei mielestäni kuitenkaan häslää turhaan. Miinuksena kotioloissa ajoittain tapahtuva liiallinen Ronjan mielistely. Nuorempana tuo ilmeni jopa virtsankarkailuina mielistelytilanteessa, nyttemmin onneksi vain edessä mateluna ja yleisenä härdellinä. Tosin enää en tiedä onko kyseessä edes mielistely vaan opittu tapa; näin saa nimittäin usein kätevästi varastettua Ronjan luun tai lelun sen nenän edestä... Rankkojen treenien tai muuten pitkän päivän jälkeen oikein väsyneenä Nitro vetäytyy toiseen huoneeseen nukkumaan, eikä tällöin välitä läheisyydestä. Nitro ei muutenkaan ole halikoira, sen mielestä moinen on turhaa lässytystä, actionia sen olla pitää 

Harrastuksiin liittyvistä luonteenpiirteistä voit lukea lisää harrastukset -sivulta. 

(kuvan copyright: Päivi Felixon)

Terveys


Virallisten  terveystulosten lisäksi Nitrolta on myös kuvattu selkä, joka oli terve. Vasen yläkulmahammas poistettu 13.3.2009 tapaturman seurauksena (todistus). Haima ja kilpirauhanen testattu ja terveeksi todettu 9.3.2010.

Pentuaikana Nitroa vaivasi panosteiitti joka onnutti kolmisen kertaa, viimeisen kerran 1,5 vuotiaana. Ihan pikkupentuna Nitrolla oli sitkeä virtsatietulehdus. Viimeisen muutaman vuoden murheita ovat aiheuttaneet korvat, joissa on ollut useita tulehduksia vuosittain. Varsinaisten tulehdusten lisäksi korvat muutenkin punoittavat ja ovat ärtyneet usein. Lääkäri sanoi korvakäytävän olevan aika ahdas, mutta varmasti jonkunlainen taipumuskin noihin ongelmiin on olemassa. Eri ruokavaihtoehtoja kokeillaan. Nyt näyttäisi siltä että hevosenliha + pienissä määrissä kasviksia, nappulaa ja puuroa pitää korvat ja kunnossa. Jonkun verran on ollut ongelmia myös muiden kutinoiden kanssa, varsinkin talvisin. Talvella 2009-2010 ensimmäisen kerran ja talvella 2010-2011 vielä hivenen pahempana. Vatsa Nitrolla on aina ollut hyvä, kestää melkein mitä vaan.

Neljännestä juoksusta jäi päälle lääkärin mukaan jonkinlainen hormonaalinen häiriö. Värkkien turvotus kesti juoksusta aina valeraskauteen asti, samoin uroskoirien kiinnostuksesta päätellen myös sulotuoksut. Kohtutulehdustakin jo pelättiin ja käytiin lääkärissä, mutta siitä ei onneksi ollut kyse. Valeraskaus ilmeni lähinnä kotona esiintyvänä väsymyksenä, petaamisena ja hellyydenkipeytenä. Kaikki muut juoksut sujuivat huomaamatta ilman näkyviä valeraskauksia tai muita oireita. Juoksut eivät myöskään koskaan haitanneet harrastusta, Nitron kanssa pystyi treenaamaan juoksun aikana yhtä hyvin kuin muutenkin.

Nitro on steriloitu Karman tulon johdosta 25.3.2011.

Juoksuajat:

1. Heinäkuu 2006
2. Joulukuu 2006
3. Toukokuu 2007
4. Marraskuu 2007 (pitkittynyt juoksu + valeraskaus)
5. Toukokuu 2008
6. Marraskuu 2008
7. Toukokuu 2009
8. Joulukuu 2009
9. Kesäkuu 2010
10. Joulukuu 2010

Toukokuussa 2014 Nitro vaikutti turvonneelta vatsastaan ja ehkä hieman väsyneeltä. Lääkärissä todettiin vatsaontelon olevan täynnä verta. Leikkauspöydällä löytyi lopulta suuri kasvain pernasta joka oli vuotanut ja maksasta etäpesäkkeitä, mitään ei ollut enää tehtävissä ja Nitro jouduttiin jättämään niille sijoilleen 26.5.2014 täysin yllättäen vain alle yhdeksän vuoden ikäisenä.